Kun lapsi alkaa olla jo sen ikäinen, että vammattomat ikätoverit kulkevat harrastuksissa ja esimerkiksi elokuvissa ilman vanhempiaan, voi perhe alkaa pohtia lapsen henkilökohtaista apua. Vaikeavammaisilla lapsilla on oikeus vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun silloin, kun he eivät ole vanhempiensa ja muiden huoltajiensa välittömän ja jatkuvan valvonnan ja hoivan tarpeessa, vaan voivat itse ainakin osittain vaikuttaa ja tehdä päätöksiä omasta toiminnastaan.

Henkilökohtaiselle avulle ei ole laissa ikärajaa eikä mitään tiettyä ikää ei voida asettaa mittariksi, vaan lapsen yksilölliseen tilanteeseen ja kehitystasoon tulee asiakaslain 10 §:n mukaisesti kiinnittää huomiota.

Kuitenkin säännöksen mukaan henkilön on itse kyettävä määrittelemään avun sisältö ja toteutustapa, mikä saattaa aiheuttaa joitakin rajoituksia. Voiko lapsi määritellä vaaditulla tavalla avun sisällön ja toteutustavan? Aivan pieneltä lapselta tämä ei välttämättä onnistu, mutta kouluikäinen pystyy yleensä näkemään oman avuntarpeensa jo aika hyvin.

Lapsen oikeus henkilökohtaiseen apuun on aina arvioitava yksilöllisesti. Henkilökohtaisella avulla tulee vastata lapsen tarpeisiin iän ja lapsen kehitystason edellyttämällä tavalla. Avun tarpeen arviossa tulee lähteä siitä, mikä on vammattoman lapsen mahdollisuus ja kyky toimia itsenäisesti kullakin ikätasolla ja miten henkilökohtaisella avulla voitaisiin turvata vammaiselle lapselle nämä samat mahdollisuudet liikkumiseen, sosiaalisiin suhteisiin, harrastuksiin ym.

Jos lapsen ei katsota täyttävän henkilökohtaisen avun myöntämiskriteerejä, hänelle on järjestettävä muita sopivia ja tarkoituksenmukaisia palveluja. Mikäli vaikeavammaisen lapsen avun tarve edellyttää pääosin sairaanhoidon osaamista tai muuta erityisosaamista jatkuvasti tai pitkäaikaisesti, tulee siihen vastata muun sosiaali- ja terveydenhuollon yleis- ja erityislainsäädännön perusteella

Henkilökohtaisen avun myöntämisen perusteena on välttämätön avuntarve ja mitään ryhmää ei voi sulkea pois henkilökohtaisen avun piiristä vamman tai sairauden laadun tai diagnoosin perusteella. Kaikkien pitkäaikaissairaiden ja vammaisten henkilöiden kohdalla vammasta ja sairaudesta riippumatta oikeutta henkilökohtaiseen apuun on arvioitava tarkastelemalla sitä, miten kunkin henkilön yksilöllinen tilanne vastaa ei vain henkilökohtaisen avun, vaan myös vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien järjestämisedellytyksiä kokonaisuudessaan.

Henkilökohtainen apu on aina maksutonta. Kunta voi järjestää sen kolmella eri tavalla: 
1. Työnantajamalli
2. Palveluseteli
3. Oma tai ostopalvelu
Linkkien kautta voit lukea eri malleista lisää Vammaispalvelujen käsikirjasta. 

Lue lisää:
Henkilökohtainen apu Vammaispalvelujen käsikirjassa
Henkilökohtainen apu vapaa-ajantoiminnoissa 

Lähde: Lapset ja henkilökohtainen apu, Vammaispalvelujen käsikirja 

Lue lisää: Katsaus lasten ja nuorten henkilökohtaiseen apuun, VAMLAS  http://www.vamlas.fi/wordpress/wp-content/uploads/2016/06/Katsaus-lasten-ja-nuorten-henkilokohtaiseen-apuun.pdf