Jokainen lapsi tarvitsee kavereita. Kaverien kanssa jaetaan lapsuuden riemuja ja opitaan elämisen taitoja. Ne tukevat sosiaalisten taitojen oppimista, minäkuvaa ja luovat hyvinvointia. Ihmisenä olon perustarpeesen kuuluu tarve vasatavuoroisiin ystävyyssuhteisiin ja monien ihmisten kanssa muodostettuihin vertaissuhteisiin. Vertaisuhteet muodostuvat lapsella usein miten päiväkodissa, koulussa ja kotipihan leikeissä. Hyvät kaverisuhteet niin koulussa kuin harrastuksissakin ovat jokaiselle lapselle tärkeitä.

Pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen ja nuoren kaverisuhteiden syntymisessä ja ylläpidossa voi olla erilaisia haasteita, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä. Vamma voi rajoittaa osallistumista, ja vaikeuttaa samalla ystävyyssuhteiden syntymistä. Esimerkiksi liikuntavammaisen nuoren liikkuminen vapaa-ajalla kavereiden luo ei välttämättä onnistu itsenäisesti. Tai sopetumisvalmennuskurssilla löytyneen ystävän kanssa yhteydenpito vaatii myös vanhempien aktiivisuutta välimatkojen vuoksi. Esimerkiksi asperger-lasten kaverisuhteista vanhempi kertoo seuraavasti artikkelissa:

Kavereiden löytäminen vaatii vanhemmiltakin viitseliäisyyttä. Vanhempien on oltava valmiita ottamaan kavereita kylään ja mukaan retkille. Ovien on oltava avoinna, jotta toveruutta voi syntyä. ”Kaveruus voi olla myös järjestettyjä tapaamisia, joiden aikana sosiaalisista kontakteista saa positiivisia kokemuksia.”

Perheessä pohditaan myös sitä tuleeko lapsen vammasta tai sairaudesta kertoa perheen ulkopuolisille. Tätä kannattaa tietenkin harkita tapauskohtaisesti, mutta esimerkiksi kavereiden asenteiseen voi vaikuttaa kertomalla asiallisesti tilanteesta ja näin hälventää ennakkoluuloja. Tämä voi olla kaikille helpompaa kuin asian salailu ja peittely.

Lisätietoa aiheesta: