Vanhemmuus

Vanhempi tukee vauvan kehittymistä hyvän vuorovaikutuksen ja huolenpidon keinoin. Vauvalla on tarve ja kyky vuorovaikutukseen jo syntymästä alkaen. Luotettava ja vastavuoroinen suhde vanhempaan on tärkeää. Tällöin vauvalle kehittyy varhaisvuosina hyvä perusturvallisuus.

vauva kapaloissa, aikuisen kädet pään ja jalkojen päällä

    Myönteinen vuorovaikutus vauvan kanssa

    Lapsen ja vanhemman tunnesuhde on kasvatuksen perusta. Tunnesuhteen pohjana on kiintymyssuhde, jonka lapsi muodostaa häntä hoivaaviin vanhempiin kolmen ensimmäisen vuoden aikana.

    Sanaton vuorovaikutus on erityisen tärkeää varhaisessa kehitysvaiheessa olevalle lapselle. Vuorovaikutukseen liittyy kielen lisäksi esimerkiksi katsekontakti, eleet, ilmeet ja fyysinen kontakti. Usein ne tukevat verbaalista ilmaisua, mutta vuorovaikutus voi rakentua myös pelkästään niiden varaan.

    Myönteinen vuorovaikutus lapsen kanssa on suurimmaksi osaksi sanatonta viestintää, jota erityisesti varhaisessa kehitysvaiheessa oleva lapsi tulkitsee paljon tarkemmin kuin sanallisia viestejä.

    • Vanhemmuus ei ole vain yksisuuntaista vaikuttamista lapseen, vaan tapahtuu aina vuorovaikutuksessa juuri tietyn lapsen kanssa.
    • Vanhemman ja lapsen suhteessa vaikuttaa aina myös vanhemman oma kiintymyshistoria.
    • Lapselle tärkeäksi kokemisen tunne syntyy siitä, että vanhempi iloitsee lapsesta.
    • Se, mitä lapsi kuulee itsestään puhuttavan, muodostuu hänen sisäiseksi äänekseen.
    • Lapsen määrittely haastavaksi voi toimia itsensä toteuttavana ennusteena. Tämä toimii myös toisin päin: Myönteisten asioiden kuuleminen itsestään voi muuttua myönteiseksi käyttäytymiseksi.
    • Pienet, aidot kohtaamisen hetket ovat riittävän hyvää vanhemmuutta.

    Myönteinen vuorovaikutus ja jaetun ilon kokemukset
    • Lapsi tarvitsee kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa. Se vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä kiintymyssuhdetta.
    • Lapsen yhteistyöhalukkuus ja totteleminen paranee, kun lapsen ja vanhemman välillä vallitsee myönteinen tunneyhteys.
    • Lapsella ei välttämättä ole keinoa ilmaista tarvitsevuuttaan vanhempaa kohtaan, vaan se voi ilmetä esimerkiksi huomion hakemisena tai haastavana käyttäytymisenä.
    • Vaikeudet vuorovaikutusleikissä eivät tarkoita, etteikö lapsi tarvitsisi vuorovaikutusta. Leikki on tärkeää.
    • Leikissä lapsi voi opetella vuoronvaihtoa ja toisto luo turvallisuuden tunnetta.
    • Leikkiä ja vuorovaikutusta kannattaa harjoitella siellä, missä lapsen on luontevinta olla.
    • Aikuisen kannattaa mukauttaa oma toimintansa lapsen tasolle.

    Yhteyden rakentaminen lapseen
    • Ohjaamaton leikki on tapa tarjota lapselle jakamatonta huomiota. Osallistu leikkiin ilman opastusta ja ole kiinnostunut siitä, mitä lapsi tekee. Jos lapsi alkaa käyttäytyä huonosti, todetaan rauhallisesti, että yhteinen tekeminen päättyy.
    • Vuorovaikutusleikit perustuvat lapsen ja vanhemman läheisyyteen. Katse, kosketus, liike, ilmeet ja eleet ovat tärkeitä. Niissä toteutuva aito läsnäolo luo lapselle vahvoja tunnemuistoja, jotka varastoituvat aivoihin kaikkein vahvimmin. Vuorovaikutusleikkien avulla voidaan luoda jopa korjaavia kokemuksia.
    • Niissä hetkissä, kun aikuinen on läsnä aidosti, lapsi tekee johtopäätöksen: ”Tuo nauttii mun kanssa olemisesta, olenkin varmaan aika ihana!”

    Vuorovaikutusleikki
    • Vuorovaikutusleikissä korostuu kohtaaminen tunnetasolla, minkä on tutkimuksissa todettu vaikuttavan aivojen kehittyviin rakenteisiin.
    • Muutama minuutti riittää.
    • Kiinnitä huomiota katsekontaktiin.
    • Lasta voi houkutella leikkiin, mutta ei pakottamalla, vaan leikkisyyden säilyttäen.
    • Yhteyttä rakentavia leikkeijä ovat esimerkiksi: kurkistusleikki, Körö-körö-kirkkoon- ja Harakka huttua keittää -loruttelut, hepparatsastus, ”tarkistukset” onko varpaat tallella

    KESKUSTELUAIHEITA JA POHDITTAVAA:

    Kuka sinusta iloitsi, kun olit pieni lapsi?

    Mitä olet tämän ihmisen kanssa tehnyt?

    Millaisia ovat oman lapsuuden mukavimmat tai vahvimmin säilyneet muistikuvat?

    Lähteet ja lisätietoa:
    • Ahonen, L. 2017. Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. PS-kustannus.
    • Aro, T. 2011. Miten ymmärrämme itsesäätelyn? Teoksessa Aro, T. & Laakso, M-L. (2011) Taaperosta taitavaksi toimijaksi. Itsesäätelytaitojen kehitys ja tukeminen. Niilo Mäki Instituutti.
    • Avekki -koulutus- ja toimintatapamalli väkivaltatilanteiden ehkäisyyn ja hallintaan, Savonia.
    • Jernberg, A. & Booth, P. 2003. Theraplay. Vuorovaikutusterapian käsikirja. Helsinki: Psykologien kustannus.
    • Jääskinen, A-M. 2017. Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen.
    • Kerola, K. , Kujanpää, S. & Kallio, A. Tunnetaitojen oppimateriaali kasvatukseen ja erityiskasvatukseen – ohjaajan opas harjoituskirjaan.
    • Korhonen, S & Holopainen, L. 2015. Vanhempana vahvemmaksi – kohti myönteistä vuorovaikutusta.
    • Moroza – James, S. 2014. Oppiminen yhdessä olemalla. Miten voimauttava vuorovaikutus voi auttaa autismin kirjon lastasi oppimaan luonnollisella tavalla. Alkuperäisteos Learning through Social Connection.
    • Nind, M. & Hewett, D. 2011. Voimauttava vuorovaikutus. Kehitysvammaliitto. Alkuperäinen teos: A Practical Quide to Intensive Interaction. BILD Publications.
    • Webster-Stratton, C. 1992. Ihmeelliset vuodet. Ongelmanratkaisuopas 2-8-vuotiaiden lasten vanhemmille. Profami oy. Alkuperäisteos: The Incredible Years A Trouble-Shooting Guide for Parents of Children Aged 2-8.

    Omannäköinen vanhemmuus

    Avatar photo

    Jenni Kerppola työskenteli projektipäällikkönä KVPS:n Yksi yhteinen lapsuus -hankkeessa (2019-2021), jossa tuettiin alakouluikäisen erityistä tukea tarvitsevan lapsen ja hänen perheensä osallistumista omaan lähiyhteisöönsä.

    Vanhemmuus on tietoja ja taitoja selvitä arjesta lastensa kanssa. Se on myös tunnetta vastuusta ja velvoitteista. Se on onnea, jostain mikä ei ole koskaan kokonaan omaa. Vanhemmuus on muuttuva ja moninainen ilmiö, joka voidaan nähdä kulttuurin tuotteena tai sosiaalisissa yhteyksissään rakentuneena. Se on aina sidoksissa aikaan, paikkaan, yhteiskunnan ja yhteisön arvoihin ja tapoihin sekä perheen tilanteeseen ja elinoloihin.  

    Lapsen kasvattamisen taidot eivät tule äitiyspakkauksessa, eivätkä kaikki neuvot vanhemmuuden taipaleella ole edes luettavissa mistään oppaista. Vanhemmuuden perustaidot, kuten kiintymys, halu hoivata ja halu ylläpitää turvallisuuden tunnetta tai ohjaus ja rajojen asettaminen, syntyvät vanhemmuuteen kasvun myötä. Niiden tehtävänä on turvata lapsen kasvua ja hyvinvointia. Erityistaidot, kuten uhmaikäisen lapsen raivokohtauksista selviäminen tai teini-ikäisen itsenäistymisen tukeminen, syntyvät jokaisen lapsen myötä tarvettaan vastaaviksi. Siitä syntyy ajatus, ”kyllä lapsi kasvattaa”. Jokainen lapsi vaatii omanlaistaan vanhemmuutta. Siksi vanhemmuuden haastavin tehtävä onkin olla kuulolla, läsnä ja kasvaa omien lastensa mukana. Vanhemmuuden taitoa onkin osata annostella näitä taitoja lapsen ja nuoren kehitysvaiheen, temperamentin ja lahjakkuuden mukaisesti lapsen ja vanhemman jaetussa suhteessa.  

    Vanhemmuus ja usein myös vanhemmat ovat julkisen arvostelun kohde. Hyvään vanhemmuuteen liittyy paljon yhteiskunnan asettamia, jopa tiedostamattomia normeja. Lainsäädäntö sekä palvelujärjestelmä määrittelevät tai ohjaavat perheiden arkielämää. Omia vanhemmuuden taitoja peilataan toisiin vanhempiin. Vanhempina kuulemme ohjeita omilta vanhemmiltamme, appivanhemmiltamme sekä hyvää tarkoittavilta naapureilta. Myös kauppareissulla tuntematon ohikulkija saa kommentoida itselleen tuntemattoman aikuisen tapaa kasvattaa lastaan ajatuksella ”nykyajan vanhemmuus on hukassa”. Tämän lisäksi asetamme usein myös itse itsellemme tavoitteita ja pyrkimyksiä siitä, millainen vanhempi minun tulisi olla, riippumatta siitä ovatko ne toteutettavissa omissa elinolosuhteissamme tai toteuttavatko nämä vaateet omia arvojamme. Halu ja tarve olla hyvä vanhempi on jokaisella.

    ”Nykyajan vanhemmuus on hukassa” -ajattelun sijaan peräänkuuluttaisin ymmärrystä nykyajan vanhempia kohtaan. Ymmärrystä vanhemmilta itseltään, kanssakulkijoilta sekä myös julkiselta puheelta. Vanhemmalle olisi tärkeää kokemus siitä, että hänellä on lupa näyttää väsymystä, ilman pelkoa huonon vanhemman leimasta.  Olisi tärkeää, että vanhempi saisi olla uupunut arjen vaatimuksista, työn- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Jokaisen lapsen, samassakin perheessä, vaatiessa omanlaistaan vanhemmuutta, vanhempi saisi olla ajoittain neuvoton uhmaikäisen tai teini-ikäisen tahtojen taistoissa ilman, että vanhemmuus olisi täysin hukassa. Olisi tärkeää, että yhteiskunnan ja palveluiden taholta välittyisi viesti siitä, että hyvä vanhemmuus ei ole täydellisyyttä tai omien tunteiden tai tarpeiden näkymättömäksi tekemistä. Vanhemmuuteen kuuluu väsymys sekä negatiivisetkin tunteet, jotka vanhempi saa näyttää myös lapselleen.   

    Jenni Kerppola 
    jenni.kerppola@kvps.fi 
    Kehitysvammaisten Palvelusäätiö 
    Yksi yhteinen lapsuus -hanke

    Erityislapsiperheiden arki kuormittaa parisuhdetta

    Laura Huuskosen profiilikuva

    Laura Huuskonen on Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija "Tukea parisuhteeseen, kun perheessä on sairautta" -toiminnassa. Parisuhdekeskus Kataja ry on parisuhdetyön asiantuntija- ja kansalaisjärjestö.

    Kun perheenjäsenenä on erityistä tukea tarvitseva lapsi, muuttuvat parisuhteen eri osa-alueet huomattavasti. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat parisuhteen arkeen: kotitöiden jakaminen, oma ja yhteinen aika tai harrastaminen saavat arjessa erilaisen roolin. Lapsen erilaiset hoitotoimenpiteet ja tarpeet määrittävät eri tavalla arjen toimintaa kuin aiemmin. Erityislapsen vanhemmuudella on selkeä vaikutus myös erityislapsen vanhempien keskinäiseen vuorovaikutukseen, tunneyhteyteen ja seksuaalisuuteen. Kun arki on raskasta, puolisoa ei jaksa huomioida arjessa. Tämä kaikki saattaa heikentää yhteyttä pariskunnan välillä.

    Erityislapsiperheiden vaativa arki kuormittaa parisuhdetta

    Kehitysvammaisten palvelusäätiön Pähkinänsärkijät -verkoston kyselyn (2018) mukaan erityislapsiperheiden arjessa paljon on erilaisia tilanteita, jotka vievät parisuhteen osapuolia erilleen ja kuormittavat suhdetta. Kaavamaisuus sekä vanhemmuudessa että parisuhteessa väsyttävät vanhempia. Kasvatukselliset näkemyserot, kiire, lapsen hoidon kuormittavuus, yhteisen ajan puute ja väsymys huonontavat parisuhteen ilmapiiriä. Uupuneena lapsen tukeminen ja hänen tarpeistaan huolehtiminen nousevat ensisijaisiksi ja samalla puoliso jää helposti huomioimatta. Moni vanhempi kokee parisuhteessaan yksinäisyyttä, ahdistusta sekä selkeää voimavarojen heikentymistä. Parisuhde voidaan kokea lähinnä kämppäkaveruutena, työtoveruutena tai arjen kumppanuutena, josta ylös ponnistaminen on haastavaa. Tällöin ero saatetaan nähdä seuraavana askeleena.

    Vaikka osa vanhemmista kokikin tyytymättömyyttä parisuhteensa tilaan, taustalla on myös toiveikkuus.

    Parisuhteeseen kaivataan huomattavasti enemmän yhteistä aikaa, läheisyyttä, toisen tukemista ja ymmärrystä sekä kotitöiden ja lapsen hoitotoimien jakamista tasaisemmin. Kyselyyn vastaajista suurin osa kertoi, että yhteistä aikaa puolison kanssa ei ole lainkaan tai sitä on ainakin vähemmän kuin kolme tuntia viikossa. Arjen kuormittavuus syö yhteistä aikaa. Vain neljä prosenttia vastaajista vietti yhteistä aikaa enemmän kuin tunnin päivässä. Yhteinen aika tuntui painottuvan paljon iltoihin, kun lapsi on jo nukkumassa, ja tällöin tärkeäksi yhteiseksi tekemiseksi muodostuu usein pelkästä hiljaisuudesta nauttiminen. Vastaajat, jotka kokivat yhteisen ajan vähäiseksi, perustelivat tilannetta muun muassa hoitajan tai tukiverkoston puuttumisella – toisaalta osa ei edes halua antaa lastaan hoitoon ihan kenelle tahansa. Kumppaneiden erkaantuminen toisistaan vaikuttaa yhteisen ajan laatuun; toinen saattaa viettää yhteisen ajan tietokoneella ja toinen puolestaan television äärellä. Osa vastaajista kertoo mieluusti nukkuvansa kaiken mahdollisen ylimääräisen ajan, joka vie puolestaan aikaa yhteisestä ajasta puolison kanssa.

    Muut parisuhdetta kuormittavat tekijät

    Osassa perheissä arki olisi ilman erityisvanhemmuutta varsin tavallista. Erityislapsiarki ei ole kuitenkaan ainoa parisuhdetta kuormittava tekijä. Monilla vastaajilla oli muitakin haasteita arjessaan, joka haastaa pärjäämistä ja selviytymistä: oman ja puolison sairaus tai terveydelliset haasteet, riippuvuudet, opiskelut, työttömyys, paljon työllistävä yrittäjyys, suurperhe, kulttuurierot, taloudellinen epävarmuus, muiden lasten oireilu tai sairaudet. Nämä tekijät haastavat helposti myös parisuhdetta, joka on jo valmiiksi erityislapsiarjen kuormittama. Tilanne voi olla myös toisin päin: kun perheeseen syntyy erityislapsi jo ennestään kuormittavaan tilanteeseen, joutuvat vanhempien voimavarat erityiselle koetukselle.

    Parisuhteen voimavarat

    Vaikka osa vanhemmista kokikin tyytymättömyyttä parisuhteensa tilaan, taustalla on myös toiveikkuus. Vaikeuksien koettiin lujittavan sekä vanhempien keskinäistä, että perheen sisäistä rakkautta. Perheen ilmapiiriä kuvattiin hyväksi, vakaaksi, lämpimäksi ja turvalliseksi. Kumppanin kanssa pystytään keskustelemaan asioista avoimesti ja monipuolisesti. Arjen voimavaroiksi nostettiin lapset, huumori, yhteiset kiinnostuksen kohteet, yhteinen aika sekä hyvä keskusteluyhteys. Lasten hoidon kuormittaessakin lapsista saadaan kuitenkin paljon iloa sekä lujuutta rakkauteen ja sitä myöten myös parisuhteeseen. Myös sitoutuminen parisuhteeseen ja vanhemmuuteen sekä luottamus ja avoimuus puolin ja toisin tuovat selkeästi voimavaroja arkeen. Yhteiset kokemukset ja tavat vahvistavat suhdetta. Kumppanit ikään kuin hitsaantuvat yhteen. Myönteinen ja toiveikas asenne tilanteeseen sekä yhteinen arvomaailma auttavat jaksamaan arjessa eteenpäin.

    Tutkimuksista tiedämme, että yhteisillä keskusteluilla ja ajatusten, muistojen sekä tunteiden jakamisella vahvistetaan parisuhteen pärjäävyyttä. Muistot, kokemukset ja ajatukset ovat kumppaneilla usein erilaiset, mutta tärkeintä on se, että niistä ollaan tietoisia ja erilaisuus hyväksytään. Yhteiset keskustelut synnyttävät yhteisen parisuhteen tarinan. Luottamus parisuhteen voimaan kasvaa onnistumisten huomioimisella, ja sen muistamisella, että vaikeuksista on selvitty ennenkin yhdessä.

    Tiedämme myös, että positiivisten ja iloisten tapahtumien, tunteiden ja kokemusten sekä huumorin (joskus mustankin) huomaaminen ja niiden jakaminen kumppanin kanssa on merkittävä parisuhdetta vahvistava teko. Vaikka sairaus tuo murhetta ja epävarmuutta elämään, sisältyy elämään myös kaunis puoli, josta on lupa nauttia yhdessä.

    Parisuhteen erottaa muista läheisistä suhteista siinä jaettu fyysinen läheisyys. Tiedämme, että erilaiset elämänvaiheet vaikuttavat myös läheisyyteen, kosketukseen ja seksuaalisuuteen parisuhteessa. Kosketusyhteyttä kannattaa vaalia, sillä kosketuksella viestitämme kumppanille, että huomaamme hänet ja hän on meille tärkeä. Seksin määrää ei kannata asettaa minkään onnistumisen tai epäonnistumisen mittariksi: kuormittavassa elämäntilanteessa tärkeämpää on, että kosketusyhteys säilyy, vaikkapa toisen kainaloon päivän päätteeksi käpertyen tai piirrettyjen aikana yhdessä päiväunet nukkuen. Kun viestitämme toiselle haluavamme olla tämän lähellä, suhteen kipinä säilyy arjen väsymyksessäkin.

    Perheen ulkopuolelta apua parisuhteeseen

    Erityislapsen hoidon tuoma lisähaaste arkeen voi aiheuttaa sen, että ainut koettu ulospääsy tilanteesta on ero. Monessa vastauksessa kuului erityislapsiarjen aiheuttama kuormitus, väsymys ja tuen puute on johtanut erkaantumiseen ja eroon. Vanhemmilla ei ole ollut aikaa toisilleen ja parisuhteen hoitamiselle.

    Iso osa vanhemmista kertoi, ettei ole saanut parisuhteeseen ulkopuolista tukea tai saanut sitä hyvin vähän. Osa ei myöskään kokenut tarvitsevansa tukea, tai avun hakeminen on koettu haasteellisena mm. lapsenhoitoavun saamisen vaikeuden vuoksi. Parisuhteelle on koettu hankalaksi saada tukea. Kuitenkin parisuhteeseen olisi hyvä hakea tukea jo hyvissä ajoin, kun parisuhteen arki koetaan haastavaksi. Ongelmilla on tapana kasaantua ja kärjistyä, jolloin niiden selvittäminen yhdessä on vaikeampaa. Kolmannen osapuolen, koulutetun ammattilaisen avulla kadotettu keskusteluyhteys, ymmärrys ja empatia kumppania kohtaan on mahdollista löytää uudelleen. Tuen tarve parisuhteelle kannattaa ottaa rohkeasti puheeksi terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten kanssa, jotka osaavat ohjata oikeanlaisen tuen pariin. Parisuhteen hyvinvointiin panostaminen on vanhemmilta koko perhettä kannatteleva teko.

    Apua parisuhteen tueksi tarjoavat mm:

    Lisää auttavia tahoja löydät Parisuhdekeskus Kataja ry: n sivuilta Mistä muualta apua – Parisuhdekeskus Kataja.

    Kirjoittaja Laura Huuskonen on Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija, Tukea parisuhteeseen, kun perheessä on sairautta toiminnassa.

    Kirjoituksessa on käytetty lähteenä Pähkinänsärkijät -verkoston Parisuhde, vanhemmuus ja ero erityistä tukea tarvitsevan lapsen perheissä -kyselyraporttia https://ensijaturvakotienliitto.fi/wp-content/uploads/2018/10/Parisuhde-vanhemmus-ja-ero-raportti-2018-P%C3%A4hkin%C3%A4ns%C3%A4rkij%C3%A4t.pdf?x52679