Lähipiiri

Perheen hyvinvointi on kiinni jokaisen sen jäsenen hyvinvoinnista ja siksi onkin tärkeä, että palveluissa huomioitaisiin erityistä tukea tarvitsevan lapsen lisäksi vanhemmat ja sisarukset. Lisäksi on tärkeää, että perheen tukiverkkoon kuuluvat sukulaiset ja ystävät saavat tarvittavaa tietoa ja ovat tukena lapsen arjessa.

Perheen lähiturvaverkolla, joka koostuu esim. sukulaisista, ystävistä ja naapureista, on tärkeä rooli tunteiden ja hoidon vastuunjakajina. Keskustelut ja tekemiset heidän kanssaan tarjoavat vaihtelua ja iloa niin vanhemmille kuin lapsillekin.

Pieni lapsi kävelee käsikädessä isovanhempiensa kanssa kivetyllä polulla.

Perheen tukiverkot tarjoavat tärkeää konkreettista apua sekä henkistä turvaa. Ajoittain hankalaa arkea ja unettomia öitä on helpompi kestää, kun tietää, että mahdottoman tilanteen edessä helpotusta on saatavilla. Turvaverkon tärkeyttä vanhemmat kuvaavat mm. seuraavasti: ”On tärkeää tietää, että ystävä on puhelinsoiton päässä, kun perhe apua tarvitsee”.  Toisaalta tutkimukset kertovat, että omasta väsymisestä vanhempana ei ole helppo sanoa ääneen. Meidän suomalaisten sanotaan olevan huonoja pyytämään apua, onko se sitten sitä sisun nurjaa puolta.

Entä, jos sitä lähitukiverkkoa isovanhemmista, kummeista, ystävistä tai naapureista ei ole. Tässäkin tilanteessa on tärkeä rakentaa turvaverkkoa esimerkiksi yhdessä ammattilaisten kanssa. Sosiaalitoimesta voi kysyä kunnan tarjoamia mahdollisuuksia apuun, järjestöillä on erilaisia kotiapupalveluja ja miksi ei naapurin opiskelijatyttöä voisi kysyä tarvittaessa apuun.

Erityistä tukea tarvitsevalle lapselle tai perheelle voidaan järjestää tukihenkilö tai -perhe. Lue lisää tukihenkilöön ja -perheeseen liittyvistä asioista THL:n sivulta. Järjestöjen tarjoamasta avusta arkeen esimerkkinä on Leijonaemojen Leijonapartio-toiminta, josta saat lisätietoa täältä. Vertaistukitoiminnassa voit saada tärkeitä vinkkejä muilta perheiltä, mistä he ovat löytäneet oman turvaverkkonsa. Katso tietoa järjestöjen vertaistukitoiminnasta täältä.

    Sisaruus

    Sisaruus on ensisijaisesti sisaruutta silloinkin, kun sisko tai veli on pitkäaikaissairas tai vammainen. Sisarukset itse kuvaavat tätä usein: ”Ihan tavallista sisaruutta, rakkautta ja riitoja”. Tilanteeseen liittyy kuitenkin eri näkökulmia, jotka on hyvä huomioida. 

    Sisarusten reaktiot ilmaisevat eri tavoin tunteita, joita heillä on vammaista tai pitkäaikaissairasta sisarustaan kohtaan. Vanhempien reaktiot ja asenteet lapsensa vammaisuutta tai sairautta kohtaan vaikuttavat sisaruksiin. Sisarusten sopeutumiseen vaikuttaa ehkä ennen kaikkea kodin ilmapiiri.

    Vammainen tai sairas lapsi vie paljon vanhempien aikaa ja jaksamista. Sisarukset voivat kokea jäävänsä syrjään ja vähälle huomiolle. Toisaalta he eivät halua tuottaa lisää vaivaa vanhemmille ja eivät näin tuo esiin omia asioitaan.

    Mitä sisarukset toivovat vanhemmilta -video. Erityinen sisaruus -sivusto.

    Myös suhteissa sisaruksiin on monta tapaa olla hyvä vanhempi. VTärkeää on, että vanhempi huolehtii omista voimavaroista ja jaksamisesta. Tästä on iloa myös sisaruksille.

    Lue lisää erityisestä sisaruudesta Erityinen sisaruus -sivustolta, jonne on koottu paljon tietoa erityisestä sisaruudesta ja sen tukemisesta. (Linkki aukeaa Erityinen sisaruus -sivustolle.)

    Isovanhemmuus

    Tähän tulossa kokemusasiantuntijan kirjoitus myöhemmin keväällä 2022

    Kaverit

    Jokainen lapsi tarvitsee kavereita. Kaverien kanssa jaetaan lapsuuden riemuja ja opitaan elämisen taitoja. Ne tukevat sosiaalisten taitojen oppimista, minäkuvaa ja luovat hyvinvointia. Ihmisenä olon perustarpeeseen kuuluu tarve vastavuoroisiin ystävyyssuhteisiin ja monien ihmisten kanssa muodostettuihin vertaissuhteisiin. Vertaissuhteet muodostuvat lapsella usein miten päiväkodissa, koulussa ja kotipihan leikeissä. Pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen ja nuoren kaverisuhteiden syntymisessä ja ylläpidossa voi olla erilaisia haasteita, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä.

    Monet vanhemmat kantavat huolta siitä, että oma lapsi ei löydä ystävää, saa kutsua syntymäpäiville tai kukaan ei tule hakemaan ulos. Mahdollinen yksinäisyys surettaa lasta ja hän tarvitseekin vanhemmalta paljon tukea ja kannustusta. Syyt kaverisuhteiden vaikeutumiseen voivat olla monenlaisia. Voi olla, että sairaus estää läsnäolon esimerkiksi infektioriskin vuoksi. Tai lapsi ei kommunikoi tavalliseen tapaan puheella ja tarvitsee toisen ihmisen apua itsensä ilmaisuun. Liikuntavamma voi taas johtaa siihen, että muut juoksevat välitunnilla niin nopeasti, ettei lapsi ehdi mukaan. Näihin osallistumisen haasteisiin täytyy miettiä yksilöllisiä ratkaisuja. 

    Meidän aikuisten tulee olla erityisen herkillä tuntosarvilla ja havainnoida tilanteita. Mikä auttaisi lasta kohtaamaan toisen? Mitä asioita meidän tulisi helpottaa? Avuksi vanhemmat voivat pyytää lapsen lähellä työskenteleviä ammattilaisia: opettajaa, lastentarhanopettajaa, terapeutteja. Ja ottaa avuksi myös naapurit, mummit ja kummit. 

    Lapsen sairaudesta tai vammasta kertominen voi helpottaa ennakkoluuloja. Tätä kannattaa arvioida tilannekohtaisesti. Ainakin silloin kun vamma näkyy ulospäin, lasten kysymyksiin tulee vastata ja kertoa mitkä asiat helpottavat mukana oloa. Joissakin tilanteissa lapselle voi olla helpottavaa tulla kohdatuksi omana itsenä ilman, että sairaudesta jutellaan sen enempää. 

    Lapsen omia taitoja sosiaaliseen vuorovaikutukseen voi tukea kotona toimimalla yhdessä erilaisissa perheen tilanteissa ja liikkumalla aktiivisesti kodin ulkopuolella jos se on mahdollista. Hyvät harrastukset tukevat nekin lapsen itsetuntoa. Omalla esimerkillä voi yrittää vaikuttaa esimerkiksi naapuruston ilmapiiriin ja kutsua itse kaikki lapset syntymäpäiville. Yhteinen retki makkaranpaistoon tai pihatalkoot, jossa kaikki ovat mukana voivat lieventää ennakkoluuloja ja auttaa alkuun. 

    Monet perheet osallistuvat sopeutumisvalmennuskursseille ja lapsen tavoitteena on löytää kaveri. Kurssit voivat auttaa kaverin löytämisessä ja ainakin sieltä saa vinkkejä toisilta vanhemmilta, kuinka he ovat asiaan vaikuttaneet. 

    Varhaiskasvatus

    Leikki-ikäinen osallistuu usein varhaiskasvatukseen. Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta alle kouluikäisille lapsille. Perheen tilanne, esimerkiksi vanhemman työttömyys tai hoitovapaa, ei vaikuta lapsen oikeuteen saada varhaiskasvatusta. Kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen.

    Varhaiskasvatuksessa laaditaan jokaiselle lapselle henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi. Tähän suunnitelmaan kirjataan tarvittaessa lapsen tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen. Erityistä tukea ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle tulee taata riittävä yksilöllinen tuki ja ohjaus. Varhaiskasvatuksessa annettava tuki muuttuu kolmiportaiseksi elokuussa 2022.

    Varhaiskasvatuksessa leikki on toiminnan ytimessä. Se on keskeinen lapsen kehitystä ja hyvinvointia edistävä toimintatapa. Siinä yhdistyvät oppimista edistävät elementit: innostus, yhdessä tekeminen ja omien taitojen haastaminen. Varhaiskasvatus onkin tärkeä leikki-ikäisen ympäristö, jossa löytyy saman ikäisiä kavereita. Leikkiessään lapset ovat aktiivisia toimijoita: he jäsentävät ja tutkivat ympäröivää maailmaa, luovat sosiaalisia suhteita sekä muodostavat merkityksiä erilaisista kokemuksistaan. Leikissä lapset rakentavat käsitystä itsestään ja muista ihmisistä.

    Varhaiskasvatuksen henkilöstö huolehtii siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla osallisena leikeissä omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Henkilöstön tukee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti lasten leikin kehittymistä sekä ohjata sitä.