Leikki-ikäinen lapsi tarvitsee tilaisuuksia opetella omia taitojaan sekä aikuisen tukea pettymyksen ja epäonnistumisen hetkellä. Hän tarvitsee rajoja ja aikuisen tukea suurien tunteiden kanssa. Kun lapsi saa vanhemmiltaan valvontaa ja suojelua, hän pystyy suuntaamaan kaiken huomionsa oppimiseen.
Oppiminen on pienelle taaperolle mielekästä. Pienet lapset oppivat arkisissa tilanteissa kotona, lähiympäristössä ja hoitopaikassa omassa tahdissaan. 1-2 -vuotiaana lapsi tutustuu itseensä, läheisiinsä ja kotiympäristöönsä ja useimmiten oppii kävelemään ja puhumaan. Jokainen lapsi kehittyy omaan, yksilölliseen tahtiinsa. Useimmiten 2-3 -vuotiaana elinpiiri laajenee esimerkiksi varhaiskasvatuksen tai pienille taaperoille suunnattujen harrastusten parissa. Lapsi voi kokea olevansa jo ”iso” ja ilmoittaa usein voimallisesti: ”minä itse!” Lapselta ei voi vaatia omatoimisuutta ja osaamista liian varhain. 2-3-vuotiaan lapsen vanhempi rohkaisee lasta uusien asioiden pariin, ja tukee pettymysten ja epäonnistumisten hetkellä. Tässä iässä lapsi ei vielä kykene näkemään asioita muiden näkökulmasta. Lasta voi auttaa ymmärtämään sekä omia että toisen kokemuksia ja tunteita.
Pieni taapero ei voi päättää kaikesta itse, mutta lapsella on välillä hyvä olla mahdollisuus valita ja harjoitella päätöksentekoa pienillä arkisilla asioilla, kuten pukeeko jalkaansa keltaiset vai vihreät sukat. Jos lapsi ei jostain asiasta saa päättää itse, vaan aikuinen päättää hänen puolestaan, on vanhemman myös omissa ilmaisuissaan oltava johdonmukainen. Esimerkiksi ”lähdetäänkö mummolaan” tai ”lähdetään mummolaan” ovat kaksi eri asiaa, joissa ensimmäisen taapero tulkitsee niin, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen ja jälkimmäisen niin, että mummolaan lähdetään.
Tunteakseen olonsa turvalliseksi, lapsi tarvitsee aikuisen puhe-etäisyydelle. Lapsi tarvitsee luottamusta, että aikuinen on käytettävissä, vaikka touhuisikin hetken omiaan. Lapsi tarvitsee usein aikuisen syliä. Lasta ei voi koskaan helliä liikaa.
Aina ei tarvitse olla puuhastelemassa, sillä myös rauhalliset hetket yhdessä vanhemman kanssa ovat lapselle tärkeitä. Pienelle lapselle turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta luovat arjen rutiinit ja suunnilleen samanlaisena toistuva päiväjärjestys. Rutiinit helpottavat myös tekemisestä toiseen siirtymistä. Lapsen on myös helpompi sopeutua muutokseen silloin, kun siitä kerrotaan hänelle etukäteen.
”Lapsen synnynnäinen temperamentti vaikuttaa siihen, kuinka hän toimii ja on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Vanhemman ja lapsen hyvin erilaiset temperamentit voivat aiheuttaa pulmia. Vanhemman voi olla vaikea ymmärtää lasta ja hänen tarpeitaan. Esimerkiksi ujolta lapselta saatetaan odottaa rohkeutta isossa lapsiryhmässä. Parasta olisi, että vanhempi oppisi huomioimaan lapsensa erityispiirteet ja muistamaan, että kaikkien lasten kanssa ei voi toimia samalla tavalla.”
Lapsen minuus syntyy vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Lapsi tarvitsee aikuiselta huomiota, hyväksyntää, kehuja sekä kiitosta. Lapsi tarvitsee aikuiselta kiinnostusta tekemisiinsä ja sanomisiinsa. Lapsi tarvitsee kiitosta myös yrittämisestä. Lapselle tärkeimmät ihmiset ovat omat vanhemmat. Lapsesta on ihanaa, kun vanhemmat nauttivat hänen seurastaan ja kun hän saa vanhemmat nauramaan. Lapsen ihailun sekä kehujen ja kiitosten antaminen on tärkeää, sillä lapsi oppii näkemään itsensä sellaisena kuin hänelle tärkeät ihmiset hänet näkevät, ja näin hän saa myös kokemuksen omasta arvokkuudestaan.
Lähteet ja lisätietoa:
- Lapsi eri ikäkausina. 1-vuotias, MLL (Linkki aukeaa oppaan PDF-versioon)
- Lapsi eri ikäkausina. 2-vuotias, MLL (Linkki aukeaa oppaan PDF-versioon)