Vanhemmuus ja parisuhde, kun nuori muuttaa omilleen

Laura Huuskonen on Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija "Tukea parisuhteeseen, kun perheessä on sairautta" -toiminnassa. Parisuhdekeskus Kataja ry on parisuhdetyön asiantuntija- ja kansalaisjärjestö.

Kotoa muuttaminen on usein juhlapäivä nuorelle. Niin kuin useisiin juhlahetkiin, myös kotoa omilleen muuttamiseen liittyy monenlaisia tunteita: iloa ja tyytyväisyyttä mutta yhtä lailla vaikkapa haikeutta ja huolta. Ennen kuin nuori lähtee kotoa, hän joutuu kulkemaan pitkän itsenäistymisen ja irtautumisen tien.Joskus nuoren halut hankkia uusia kokemuksia ja irtautua kotoa ovat suuremmat, kuin mihin taidot riittävät. Tällöin vanhemmat joutuvat epäkiitolliseen tehtävään jarrutella nuoren irtiottoja.

Miten sitten antaa nuorelle sopivassa suhteessa tukea ja vapautta? Siitä voi keskustella yhdessä ja tehdä sopimuksia. Vaikka nuori haluaa irrottautua vanhemmistaan, tarvitsee hän samaan aikaan vanhempiensa hyväksyntää ja arvostusta. Nuoren on voitava tuntea, että vanhemmat rakastavat häntä, vaikka eivät aina hyväksykään hänen kaikkia pyristyksiään itsenäistymisen tiellä.

Myös vanhemman voi olla vaikea päästää nuoresta irti. Jos nuorella on vamma tai muu erityisen tuen tarve, on vanhempi sitoutunut niin henkisesti kuin konkreettisesti nuoresta huolehtimiseen. On kenties jouduttu hakemaan Kelan tuet, pidetty tiiviisti yhteyttä ammattilaisiin, käyty lukemattomilla terapeutti- ja lääkärikäynneillä. Lapsi on tarvinnut vanhempaansa kovasti.

Kun nuoren kotoa lähdön hetki on käsillä, vanhempi voi iloita siitä, että lapsi kykenee lähtemään. Viisaat vanhemmat antavat lasten mennä ja luopuvat sellaisesta huolehtimisesta, joka ei auta heitä. Yhtä lailla tärkeää on viestiä, että kodin ovet aina auki: Vanhemmat ovat käytettävissä, jos tarvitaan, auttavat, jos pyydetään, käyvät, jos kutsutaan ja neuvovat, jos kysytään. Itsenäistymistäkin voi joutua harjoittelemaan joitain kertoja ja se on ihan normaalia.

Lapsen muuttaessa omilleen myös vanhempien oma ikääntyminen ja elämänvaihe konkretisoituvat. Lapsen lähtö paljastaa arjen ja parisuhteen tilan. Jonkinlainen notkahdus vanhempien parisuhteessa lapsen itsenäistyttyä on aivan normaalia ja kuuluu asiaan. Sitä ei pidä säikähtää, vaan siitä kannattaa puhua yhdessä. Millaista arkea haluamme nyt yhdessä elää? Kuinka paljon kaipaamme suhteessamme läheisyyttä, kuinka paljon erillisyyttä? Harrastammeko yhdessä vai erikseen? Haluammeko matkustaa, hankkia mökin, veneen tai asuntoauton? Millaisia rutiineja haluamme luoda?

Uusi elämänvaihe voi tuoda kumppaneista esiin uusia puolia, joita voi yhdessä uteliaasti tutkailla. Kun vanhempina siirrytään hiljalleen pois ohjaksista lapsensa elämässä, kannattaa yhdessä päivittää molempien toivelistat tulevaisuudelle.

Lähteet:

Autismiliitto

Väestöliitto