Erityislapsiperheiden arki kuormittaa parisuhdetta

Laura Huuskonen on Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija "Tukea parisuhteeseen, kun perheessä on sairautta" -toiminnassa. Parisuhdekeskus Kataja ry on parisuhdetyön asiantuntija- ja kansalaisjärjestö.

Kun perheenjäsenenä on erityistä tukea tarvitseva lapsi, muuttuvat parisuhteen eri osa-alueet huomattavasti. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat parisuhteen arkeen: kotitöiden jakaminen, oma ja yhteinen aika tai harrastaminen saavat arjessa erilaisen roolin. Lapsen erilaiset hoitotoimenpiteet ja tarpeet määrittävät eri tavalla arjen toimintaa kuin aiemmin. Erityislapsen vanhemmuudella on selkeä vaikutus myös erityislapsen vanhempien keskinäiseen vuorovaikutukseen, tunneyhteyteen ja seksuaalisuuteen. Kun arki on raskasta, puolisoa ei jaksa huomioida arjessa. Tämä kaikki saattaa heikentää yhteyttä pariskunnan välillä.

Erityislapsiperheiden vaativa arki kuormittaa parisuhdetta

Kehitysvammaisten palvelusäätiön Pähkinänsärkijät -verkoston kyselyn (2018) mukaan erityislapsiperheiden arjessa paljon on erilaisia tilanteita, jotka vievät parisuhteen osapuolia erilleen ja kuormittavat suhdetta. Kaavamaisuus sekä vanhemmuudessa että parisuhteessa väsyttävät vanhempia. Kasvatukselliset näkemyserot, kiire, lapsen hoidon kuormittavuus, yhteisen ajan puute ja väsymys huonontavat parisuhteen ilmapiiriä. Uupuneena lapsen tukeminen ja hänen tarpeistaan huolehtiminen nousevat ensisijaisiksi ja samalla puoliso jää helposti huomioimatta. Moni vanhempi kokee parisuhteessaan yksinäisyyttä, ahdistusta sekä selkeää voimavarojen heikentymistä. Parisuhde voidaan kokea lähinnä kämppäkaveruutena, työtoveruutena tai arjen kumppanuutena, josta ylös ponnistaminen on haastavaa. Tällöin ero saatetaan nähdä seuraavana askeleena.

Vaikka osa vanhemmista kokikin tyytymättömyyttä parisuhteensa tilaan, taustalla on myös toiveikkuus.

Parisuhteeseen kaivataan huomattavasti enemmän yhteistä aikaa, läheisyyttä, toisen tukemista ja ymmärrystä sekä kotitöiden ja lapsen hoitotoimien jakamista tasaisemmin. Kyselyyn vastaajista suurin osa kertoi, että yhteistä aikaa puolison kanssa ei ole lainkaan tai sitä on ainakin vähemmän kuin kolme tuntia viikossa. Arjen kuormittavuus syö yhteistä aikaa. Vain neljä prosenttia vastaajista vietti yhteistä aikaa enemmän kuin tunnin päivässä. Yhteinen aika tuntui painottuvan paljon iltoihin, kun lapsi on jo nukkumassa, ja tällöin tärkeäksi yhteiseksi tekemiseksi muodostuu usein pelkästä hiljaisuudesta nauttiminen. Vastaajat, jotka kokivat yhteisen ajan vähäiseksi, perustelivat tilannetta muun muassa hoitajan tai tukiverkoston puuttumisella – toisaalta osa ei edes halua antaa lastaan hoitoon ihan kenelle tahansa. Kumppaneiden erkaantuminen toisistaan vaikuttaa yhteisen ajan laatuun; toinen saattaa viettää yhteisen ajan tietokoneella ja toinen puolestaan television äärellä. Osa vastaajista kertoo mieluusti nukkuvansa kaiken mahdollisen ylimääräisen ajan, joka vie puolestaan aikaa yhteisestä ajasta puolison kanssa.

Muut parisuhdetta kuormittavat tekijät

Osassa perheissä arki olisi ilman erityisvanhemmuutta varsin tavallista. Erityislapsiarki ei ole kuitenkaan ainoa parisuhdetta kuormittava tekijä. Monilla vastaajilla oli muitakin haasteita arjessaan, joka haastaa pärjäämistä ja selviytymistä: oman ja puolison sairaus tai terveydelliset haasteet, riippuvuudet, opiskelut, työttömyys, paljon työllistävä yrittäjyys, suurperhe, kulttuurierot, taloudellinen epävarmuus, muiden lasten oireilu tai sairaudet. Nämä tekijät haastavat helposti myös parisuhdetta, joka on jo valmiiksi erityislapsiarjen kuormittama. Tilanne voi olla myös toisin päin: kun perheeseen syntyy erityislapsi jo ennestään kuormittavaan tilanteeseen, joutuvat vanhempien voimavarat erityiselle koetukselle.

Parisuhteen voimavarat

Vaikka osa vanhemmista kokikin tyytymättömyyttä parisuhteensa tilaan, taustalla on myös toiveikkuus. Vaikeuksien koettiin lujittavan sekä vanhempien keskinäistä, että perheen sisäistä rakkautta. Perheen ilmapiiriä kuvattiin hyväksi, vakaaksi, lämpimäksi ja turvalliseksi. Kumppanin kanssa pystytään keskustelemaan asioista avoimesti ja monipuolisesti. Arjen voimavaroiksi nostettiin lapset, huumori, yhteiset kiinnostuksen kohteet, yhteinen aika sekä hyvä keskusteluyhteys. Lasten hoidon kuormittaessakin lapsista saadaan kuitenkin paljon iloa sekä lujuutta rakkauteen ja sitä myöten myös parisuhteeseen. Myös sitoutuminen parisuhteeseen ja vanhemmuuteen sekä luottamus ja avoimuus puolin ja toisin tuovat selkeästi voimavaroja arkeen. Yhteiset kokemukset ja tavat vahvistavat suhdetta. Kumppanit ikään kuin hitsaantuvat yhteen. Myönteinen ja toiveikas asenne tilanteeseen sekä yhteinen arvomaailma auttavat jaksamaan arjessa eteenpäin.

Tutkimuksista tiedämme, että yhteisillä keskusteluilla ja ajatusten, muistojen sekä tunteiden jakamisella vahvistetaan parisuhteen pärjäävyyttä. Muistot, kokemukset ja ajatukset ovat kumppaneilla usein erilaiset, mutta tärkeintä on se, että niistä ollaan tietoisia ja erilaisuus hyväksytään. Yhteiset keskustelut synnyttävät yhteisen parisuhteen tarinan. Luottamus parisuhteen voimaan kasvaa onnistumisten huomioimisella, ja sen muistamisella, että vaikeuksista on selvitty ennenkin yhdessä.

Tiedämme myös, että positiivisten ja iloisten tapahtumien, tunteiden ja kokemusten sekä huumorin (joskus mustankin) huomaaminen ja niiden jakaminen kumppanin kanssa on merkittävä parisuhdetta vahvistava teko. Vaikka sairaus tuo murhetta ja epävarmuutta elämään, sisältyy elämään myös kaunis puoli, josta on lupa nauttia yhdessä.

Parisuhteen erottaa muista läheisistä suhteista siinä jaettu fyysinen läheisyys. Tiedämme, että erilaiset elämänvaiheet vaikuttavat myös läheisyyteen, kosketukseen ja seksuaalisuuteen parisuhteessa. Kosketusyhteyttä kannattaa vaalia, sillä kosketuksella viestitämme kumppanille, että huomaamme hänet ja hän on meille tärkeä. Seksin määrää ei kannata asettaa minkään onnistumisen tai epäonnistumisen mittariksi: kuormittavassa elämäntilanteessa tärkeämpää on, että kosketusyhteys säilyy, vaikkapa toisen kainaloon päivän päätteeksi käpertyen tai piirrettyjen aikana yhdessä päiväunet nukkuen. Kun viestitämme toiselle haluavamme olla tämän lähellä, suhteen kipinä säilyy arjen väsymyksessäkin.

Perheen ulkopuolelta apua parisuhteeseen

Erityislapsen hoidon tuoma lisähaaste arkeen voi aiheuttaa sen, että ainut koettu ulospääsy tilanteesta on ero. Monessa vastauksessa kuului erityislapsiarjen aiheuttama kuormitus, väsymys ja tuen puute on johtanut erkaantumiseen ja eroon. Vanhemmilla ei ole ollut aikaa toisilleen ja parisuhteen hoitamiselle.

Iso osa vanhemmista kertoi, ettei ole saanut parisuhteeseen ulkopuolista tukea tai saanut sitä hyvin vähän. Osa ei myöskään kokenut tarvitsevansa tukea, tai avun hakeminen on koettu haasteellisena mm. lapsenhoitoavun saamisen vaikeuden vuoksi. Parisuhteelle on koettu hankalaksi saada tukea. Kuitenkin parisuhteeseen olisi hyvä hakea tukea jo hyvissä ajoin, kun parisuhteen arki koetaan haastavaksi. Ongelmilla on tapana kasaantua ja kärjistyä, jolloin niiden selvittäminen yhdessä on vaikeampaa. Kolmannen osapuolen, koulutetun ammattilaisen avulla kadotettu keskusteluyhteys, ymmärrys ja empatia kumppania kohtaan on mahdollista löytää uudelleen. Tuen tarve parisuhteelle kannattaa ottaa rohkeasti puheeksi terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten kanssa, jotka osaavat ohjata oikeanlaisen tuen pariin. Parisuhteen hyvinvointiin panostaminen on vanhemmilta koko perhettä kannatteleva teko.

Apua parisuhteen tueksi tarjoavat mm:

Lisää auttavia tahoja löydät Parisuhdekeskus Kataja ry: n sivuilta Mistä muualta apua – Parisuhdekeskus Kataja.

Kirjoittaja Laura Huuskonen on Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija, Tukea parisuhteeseen, kun perheessä on sairautta toiminnassa.

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä Pähkinänsärkijät -verkoston Parisuhde, vanhemmuus ja ero erityistä tukea tarvitsevan lapsen perheissä -kyselyraporttia https://ensijaturvakotienliitto.fi/wp-content/uploads/2018/10/Parisuhde-vanhemmus-ja-ero-raportti-2018-P%C3%A4hkin%C3%A4ns%C3%A4rkij%C3%A4t.pdf?x52679